Tämä artikkelisarja käsittelee oppimisprosessin eri vaiheita ja kuhunkin soveltuvia opetusmenetelmiä. Orientoituminen on ensimmäinen vaihe.
Engeströmin täydellisen oppimisen prosessissa kaksi ensimmäistä vaihetta ovat motivoituminen ja orientoituminen. Motivoitumisessa hän painottaa tiedollisen ristiriidan syntymistä. Orientoitumisessa muodostetaan tietoinen ennakkokuva eli orientaatioperusta.
Tässä artikkelissa käsittelemme orientoitumista hieman laajemmin ja ehkä myös vähän käytännönläheisemmin.
Orientoitumisvaiheessa opetuksen tehtävänä on herättää opiskelijan mielenkiinto opittavaan asiaan eli motivoida opiskelija, selvittää opiskelun tavoitteet ja sisältö sekä aktivoida opiskelijoiden aikaisemmin oppima tieto.
Myös käytännön asioiden selvittäminen ja yleinen ohjeistus opintojaksoon liittyen kuuluu orientoitumisvaiheen opetuksen tehtäviin. Monesti myös hyvän ryhmädynamiikan ja oppimista edistävän opiskeluilmapiirin luominen kuuluu oleellisesti orientoitumisvaiheeseen.
Aikaisemmin opitun tiedon aktivoinnilla on kaksi tärkeää tehtävää. Opiskelija palauttaa mieleensä opittavaan asiaan liittyvät aikaisemmat tiedot, kokemukset ja näkemykset. Se on tärkeä pohja, jonka päälle uudet opittavat asiat voidaan rakentaa, konstruoida. Toisaalta opettaja saa selville opiskelijoiden nykyisen tiedon tason ja pystyy suunnittelemaan opetuksen etenemisen tältä pohjalta.
Orientoitumisvaiheeseen sopivia opetusmenetelmiä
Opiskelun tavoitteiden ja sisällön selvittäminen
l Kokonaiskuvan hahmottaminen (Kupias): Opettaja esittää kurssin alussa sisällön kokonaiskuvan. Sen esitystapa voi olla esimerkiksi sisällysluettelo, kaavio, kuva, video, kertomus tai vertauskuva kokonaisuudesta. Kokonaiskuva toimii ennakkojäsentäjänä. Ennakkojäsentäjä voi olla esittävä (uusi asia) tai vertaileva (liittää aiemmin opitun uuteen). Sen avulla opiskelijan on helpompi liittää uusi tieto aiemmin opittuun.
Aikaisempien kokemusten ja tietojen aktivointi
l Aktivoiva (ennakko)kysely (Kupias): Kysymyksillä voidaan aktivoida opiskelijat miettimään opiskeltavaa asiaa, auttaa heitä muodostamaan kokonaiskuva opittavasta alueesta ja motivoida opiskelijoita. Toisaalta opettaja voi selvittää nykyisten tietojen ja taitojen tasoa sekä odotuksia koulutukselle ja käyttää vastauksia opetuksen suunnittelussa. Kysymykset laaditaan etukäteen ja niiden valintaan vaikuttaa mitä em. tavoitteista painotetaan. Myös opiskelijoita tulisi kannustaa kysymysten esittämiseen. Jos aktivoiva kysely tehdään ennakkotehtävänä, käydään se yhdessä läpi mielellään opiskelun alussa. Aktivoiva kysely voidaan toteuttaa myös suullisesti opiskelun alkaessa.
l Porinaryhmä on lyhyt keskusteluhetki pareittain tai pienryhmissä. Opettaja ohjeistaa keskustelun aiheen ja tavoitteen ja määrittelee käytettävissä olevan ajan. Sopii monenkokoisille ryhmille ja myös spontaanisti käytettäväksi. Sopii kaikkiin oppimisvaiheisiin, mutta tässä vaiheessa keskusteluissa käsitellään opiskelijoiden aikaisempia kokemuksia ja tietoja aiheesta.
l Ongelmakeskeisessä aloituksessa (Kupias) jäsennetään kokonaistilanne opittavasta alueesta. Opiskelijat kuvaavat sen jälkeen aiheeseen liittyviä konkreettisia ongelmiaan.
l Tiedollisen ristiriidan synnyttäminen uuden ajattelu- ja toimintamallin sekä aikaisemman tietorakenteen välillä (Kupias).
Tutustumista, vuorovaikutusta ja ryhmäytymistä edistävät menetelmät
Näitä tavoitteita tukevia pieniä tehtäviä ja menetelmiä on kuvattu varsin runsaasti kirjallisuudessa. Opetusmenetelmäkirjojen lisäksi hyvä vinkkejä voi löytää ryhmänohjausta, seikkailukasvatusta tai leikkejä käsittelevistä kirjoista.
l Tutustumistehtävät, esimerkiksi haastattelut, joissa voidaan käsitellä vapaammin esimerkiksi lomasuunnitelmia tai tiukemmin aiheessa pysyen vaikka tavoitteita opiskelulle.
l Lämmittelytehtävät eli ”jäänsärkijät”. Monet leikit ja pelit toimivat hyvinä jäänsärkijöinä, sillä niissä voidaan työ- tai opiskelijarooli heittää sivuun ja olla rennommin ”luvan kanssa”. Esimerkki tällaisesta tehtävästä on seuraava: kaikki ryhmän jäsenet nousevat ja sulkevat silmänsä. Tehtävänä on asettua pituusjärjestykseen silmät edelleen kiinni. Äännellä saa, mutta vain ”siansaksaksi” (Piispanen).
l Tiimitehtävät, joissa ryhmälle annetaan yhteinen ongelma ratkaistavaksi. Ongelma voi olla leikkimielinen tai opiskeluun liittyvä. Ryhmäytymistä edesauttaa usein kevyt kilpailuhenkisyys eri ryhmien välillä. Onnistuneen ryhmäytymistehtävän jälkeen ryhmä puhuu itsestään me-muodossa.
Motivointia ja motivointikeinoja on käsitelty tämän blogin artikkelissa Motivoinnilla ja aktivoinnilla kohti parempia oppimistuloksia.
Lähteitä:
Engeström, Yrjö (1992): Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Kupias, Päivi (2001): Oppia opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti.
Piispanen, Ritva (2003): Kohtaamisen iloa. Toiminnallisia menetelmiä kokouksiin, koulutukseen ja työnohjaukseen. Helsinki: Kirja kerrallaan.
Pruuki, Lassi (2008): Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki: Edita Publishing Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti