Orientoitumisvaiheen jälkeen oppimisprosessissa on vuorossa uuden aineksen prosessointi. Pruukin mukaan uuden tiedon ja taidon prosessoinnissa opetuksen tehtävänä on auttaa opiskelijaa tarkentamaan, täydentämään ja laajentamaan aikaisemmin oppimaansa.
Engeströmin opetukselliset tehtävät -mallin kohta ”uuden tiedon välittäminen” vastaa parhaiten Pruukin uuden aineksen prosessointivaihetta, sillä tiedon välittämisellä hän tarkoittaa myös tiedonalan perusteellista jäsentämistä ja tulkintaa, uusien tietojen aktiivista ”löytämistä” orientaatioperustan avulla, sitä selitysmallina pitäen.
Pruukin mallissa näkökulma on kuitenkin enemmän oppimis-/opiskelijakeskeinen, kun taas Engeströmin mallissa näkökulma on opetus-/opettajakeskeinen. Pruukin mukaan opetuksen tehtävänä tässä vaiheessa on tarjota uusia kokemuksia ja informaatiota aikaisempien tietorakenteiden rikastamiseksi ja täydentämiseksi. Opettajan lisäksi myös toiset opiskelijat voivat olla kokemusten ja informaation lähde.
Opettajan tehtävänä on Pruukin mukaan niin havainnollistaa ja konkretisoida, kuin käsitteellistää ja luoda abstraktioita. Tämä toimii kaksisuuntaisesti: havaintojen avulla käsitteellistetään ja abstraktiot konkretisoidaan.
Uuden aineksen prosessointivaiheeseen soveltuvia opetusmenetelmiä ja opetuksen muotoja
Uuden tiedon hankinta tai välittäminen
l Esittävän opetuksen ehkä tyypillisin muoto on luento. Luento-opetusta kannattaa kehittää aktivoivaan suuntaan. Aktivoiva luento tukee moderneja oppimiskäsityksiä, sillä perinteisestä luennoinnista poiketen, aktivoiva luento nimensä mukaisesti aktivoi oppijaa oppimaan passiivisen vastaanottamisen sijaan.
l Aktivointikeinoja on monia, esimerkiksi (Kupias):
o Luento kannattaa suunnitella ja jäsentää oppijalähtöisesti ja oppijoiden arkeen nivoen.
o Vuorovaikutteisuuden painottaminen luennon aikana.
o Erilaisten menetelmien käyttö: porinaryhmät, keskustelut, aktivoivat kysymykset, kirjoittamistehtävät jne.
o Kysely. Pruuki antaa esimerkkejä yhdeksästä eri kysymystyypistä: kokemuksia kartoittavat, tietoja kartoittavat, käsityksiin ja mielipiteisiin kohdistuvat, asenteita kartoittavat, toimintavalmiuksiin suuntaavat, perusteluja kartoittavat, projektiiviset, konfrontoivat ja voimaannuttavat kysymykset.
l Ryhmätyö. Tässä vaiheessa teetettävät ryhmätyöt ohjaavat opiskelijan tiedon lähteille, uuden tiedon hankintaan.
l Lukeminen on myös paljon käytetty keino uuden tiedon välittämiseen. Oppimistyylit vaikuttavat siihen, suosiiko esimerkiksi lukemista esittävän opetuksen sijaan.
Kertominen ja selostaminen
l Kertomukset ovat kautta aikojen olleet oleellinen osa tiedon siirtämistä sukupolvelta toiselle. Mielenkiintoiset kertomukset sisältävät tuttuja, ymmärtämistä auttavia asioita sekä uusi ja yllättäviä asioita, jotka synnyttävät jännityksen. Kertomus voi pohjautua kertojan omiin kokemuksiin tai opittuun tarinaan. Kertomuksessa mielikuvia, tunnelmia ja arvoelämyksiä kuvaillaan konkreettisesti. Esitelmässä tarkastelutapa on abstraktimpi.
l Aeblin mukaan kertomus mahdollistaa erilaisia keinoja oppijoiden aktivointiin:
o kertomukseen sisältyvien asioiden liittyminen toisiinsa, syyt, seuraukset ja epäjohdonmukaisuudet
o tapahtumien jatkon ennustaminen kertomuksen käännekohdissa
o yleisten asiayhteyksien havainnollistaminen konkreettisin esimerkein
o näkökannat kertomuksen ihmisten tekoihin ja ratkaisuihin
o tapahtumien selostaminen tai asiasisällön toistaminen
o kertomuksen dramatisointi ja sen muuttaminen vuoropuheluksi.
Demonstraatio (näyttäminen) ja jäljittely
l Demonstrointi ja jäljittely tarjoavat opiskelijalle uutta tietoa ja kokemuksia. Aeblin mukaan mallioppiminen perustuu demonstraatioon, joka toimii hyvin valmiuksien ja työtapojen opettamisessa, esimerkiksi kielen ääntäminen, pianonsoitto, voimistelu, käsityöt tai käyttäytymistavat. Havainnoinnissa oppimisen kohteena on niin suoritus/teko kuin toiminnan tulos/seuraukset.
l Demonstroinnin aikana on tärkeää varmistaa opiskelijan tarkkaavaisuus, näyttää asiat hitaasti, perusteellisesti ja riittävän monta kertaa. Oppimisprosessin seuraavia vaiheita tukevat suulliset ohjeet, jotka auttavat jäsentymistä, muistamista ja tarkkaavaisuuden kohdistamista oikeisiin asioihin sekä ohjeet itsearviointiin.
Aistihavaintojen monipuolinen käyttö (Kortesuo)
l Kortesuo kuvaa kirjassaan aistien hyödyntämistä havainnollistamisessa. Ihmiset oppivat eri tavalla ja eri aistien välityksellä saadut kokemukset ja havainnot tukevat erilaisia oppimistyylejä:
l Näköaisti: käytä kuvia tekstin tukena, visualisoi asiat piirtämällä, esitä teoreettisetkin asiat kuvina.
l Kuuloaisti: käytä ääntä elävästi ja vaihtelevasti. Havainnollista asioita äänitteiden, videoiden ja keskusteljuen avulla.
l Muut aistit: jos opettamisessa voidaan hyödyntää haju- ja makuaisteja, on kokemus entistä syvällisempi ja mieleenpainuvampi. Tämä ei aina ole mahdollista. Sen sijaan tuntoaistia voi aktivoida vaikka kirjoittamalla tai havaintomateriaalin tunnustelulla.
Lähteitä:
Aebli, Hans (1991): Opetuksen perusmuodot. Juva: WSOY.
Engeström, Yrjö (1992): Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Pruuki, Lassi (2008): Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki: Edita Publishing Oy
Kortesuo, Katleena (2010): Avaa tästä. Käytännön käsikirja kouluttajalle. Vantaa: Infor Oy
Kupias, Päivi (2001): Oppia opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti