Ohjaaja: Valitse ohjauskysymyksesi ja -roolisi tilanteen mukaan!

Ohjaustilanteeseen vaikuttavat monet ulkoiset ja sisäiset tekijät. Ulkoisiin tekijöihin voidaan lukea kuuluvaksi paikka, aika, ohjauksen välineet (puhelin, netti..), ohjaustilanteessa käytettävä materiaali ja sisäisiin ohjaajan ja ohjattavan vireys- ja tunnetila, kiinnostuksen aste jne.
Ohjaaja voi omilla toimillaan vaikuttaa paljon siihen, miten ohjaustilanne onnistuu. Hän voi valita oppimistyylitestien tulosten mukaan valitut kullekin oppilaalle parhaiten soveltuvat ohjaustilanteessa käytettävät välineet. Tämän lisäksi hän voi valita erilaisia ohjausrooleja ja -tyyppejä oppilaan tilanteen ja käsiteltävän ongelman mukaan.

Marjamäen mukaan ohjauksen määrän lisäksi laatu voi ratkaista sen, miten ohjaus koetaan. (Marjamäki, M. 1995) Runsaskin ohjaus voidaan kokea riittämättömäksi, jos se ei ole ollut laadukasta! Seuraavassa esitellyt tekijät huomioiden ja niitä viisaasti käyttäen ohjaus voidaan kokea antoisammaksi ja voi johtaa myös siihen, että pärjätään entistä vähemmillä ohjauskerroilla tai ohjaustapahtumat voivat olla kestoltaan lyhyempiä.
A) Ohjaustyypit
Edistääkseen oppimista ohjaajan ei pidä esittää ohjattavalle ”suoria totuuksia” vaan herättää ohjattava ajattelemaan itse ja miettimään erilaisia lähestymistapoja ja vaihtoehtoisia ratkaisuja esittämällä ohjaavia kysymyksiä. Kysymysten asettelu tilanteen mukaan on yksi ohjaajan tärkeimmistä taidoista ja ohjausvälineistä. Räiköläisen (1995) mukaan kysymykset voidaan luokitella neljään ryhmään:

1. Lineaariset kysymykset
2. Refleksiiviset kysymykset
3. Sirkulaariset kysymykset
4. Strategiset kysymykset

Näitä neljää kysymysryhmää kutsutaan myös ohjaustyypeiksi. Lineaarisilla kysymyksillä tutkitaan syitä ja selvitetään syy-seuraus-suhteita asioissa. Tällöin peruskysymyksiä ovat: Kuka teki mitä, millon ja miksi? Refleksiivisten kysymysten tarkoituksena on auttaa ohjattavaa itse luomaan uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja ja tarjota uusia vaihtoehtoja. Sirkulaarisilla kysymyksillä tutkitaan asioiden suhteita toisiinsa. Tällöin peruskysymyksiä ovat: Mitä jos tämä muuttuu näin, niin mitä se vaikuutta tähän? Mitä jos tämä ei toteudukaan, niin miten se vaikuttaa kokonaisuuteen? Strategiset kysymykset ovat luonteeltaan korjaavia: Voisko tähän kohtaan soveltua paremmin joku muu lähestymistapa, malli tms.? Olisiko mahdollista, että tätä ei tarvittaisi ollenkaan?

Räiköläisen neljän ohjaustyypin lisäksi kirjallisuudesta löytyy myös muita kysymystyyppejä. Seuraavassa kuvaan niistä muutamia:

Tulevaisuuskysymykset suuntaavat ajatukset aikaan, jolloin ongelma, tehtävä tai opinnot on saatu ratkaistua/tehtyä ja matkan varrella esiintyneistä haasteista ja onglemista on selvitty. Tulevaisuuskysymysten avulla pyritään ohjattavaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Kun ohjattava kuvailee tulevaisuuttaan hän tavallisesti kuvaa myös oman ratkaisunsa ongelmaan, mistä ilmenee mihin hän tarvitsee ohjaajan apua ja mitä hänen tulee tehdä itse.

Motivoivat kysymykset (Lehtilä, 2002):

• tekemistä koskeva kysymys: Mieti, mikä oman tavoitteesi tekemisvaiheessa voisi olla hauskaa, innostavaa ja antoisaa!
• lopputulosta koskeva kysymys: Millaista on sitten, kun olet saattanut tekemisen päätökseen?
• hyötyä koskeva kysymys: Mitä hyötyä tekemisestä ja tavoitteen saavuttamisesta seuraa sinulle?
• uhkaa koskeva kysymys: Mitä siitä seuraa, jos tavoite ei toteudukaan?
• pakkoa koskeva kysymys: Pakko on hyvä motivoija. Teemme paljon asioita siitä syystä, että on pakko. Tutki tekemistä ja tavoitteita. Mikä siinä on pakkoa ja miten se sinua motivoi?

Avoimet kysymykset: Kehittäessään ohjaustekniikkaansa avoimien kysymysten suuntaan ohjaaja saa täydellisempiä ja ongelmanratkaisun kannalta hyödyllisempiä vastauksia. Mikäli hän käyttää ”kyllä” ja ”ei” -kysymyksiä (suljetut kysymykset), niin hän saa ohjattaviltaan pelkkiä ”kyllä” ja ”ei” vastauksia.

Nummenmaan (1992) mukaan ohjaustapahtuma kokonaisuudessaan voi olla ennalta ehkäisevä, korjaava tai kehittävä.

B) Ohjaajan roolit

Ohjaaja voi omaksua tilanteen mukaan myös erilaisia rooleja. Tässä niistä esitellään neljä (Grov, 1991):

Auktoriteetti
Antaa tarkat ohjeet, valvoo suoritusta, opastaa ja ohjaa, on läsnä, rohkaise kaikkia osallistumaan. Käytetään, kun ohjattava ei tunne tehtävää lainkaan, ei ole sitoutunut tai osa eikä luota itseensä.
Motivoija, opas
Antaa tarkat ohjeet, perustelee, selittää ja tarkentaa, keskustelee ja rohkaisee, tukee toista selviytymään. Ohjattavan omat motiivit ovat keskeisiä. Käytetään, kun ohjattava ei osaa, mutta on innostunut tai muuten luottaa kykyynsä suorittaa tehtäviä.
Avustaja
Rohkaisee, tekee yhteistyötä ja kenties ideoi yhdessä, tekee yhteenvetoja, etsii tarkkuutta, täsmennyksiä, pyytää ilmaisemaan ajatuksia. Ohjattavan omat havainnot ja tuntemukset ovat tärkeitä, ohjaaminen on motiivien ja tavoitteiden kirkastamista. Käytetään, kun ohjattava osaa, mutta on haluton tai epävarma.
Konsultti, delegoija
Kritisoi asioita, etsii erimielisyyden syitä, liittää asiat kokonaisuuteen, kysyy perusteluja, tutkii asiaa esittämällä siitä vaikeita kysymyksiä, ja tarkistaa vastaako työ todellisuutta. Vastuu päätöksenteosta ja toteutuksesta siirtyy ohjattavalle. Käytetään, kun ohjattava osaa ja on sitoutunut tehtäväänsä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty erilaisia ohjaajan rooleja.







Ohjaajan roolit, Grov 1991
Lähde: http://www.avaintoimija.net/sivu.php?artikkeli_id=45

Lähteet:
Jalava, M., Lehtinen, E., Palonen, T. (1997) Opsista Hops – käsikirja ja juonnettu kirjallisuusluettelo oppimisen ohjaajalle. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja.
Nummenmaa, A. (1992). Näkökulmia aikuisopiskelijan ohjaukseen. Opetushallitus. Aikuiskoulutuksen linja. Helsinki. Valtion Painatuskeskus.
Räikköläinen, M. (1995). Ohjaamaan oppiminen ja oppimisen ohjaaminen. Opettajuus ohjauksen näkökulmasta. Loimaan ammatti-instituutin julkaisuja n:o 3.
Nettilähteet:
http://www.khl.fi/pdf/vuorovaikutus%20ja%20asiakaslahtoisyys.pdf
http://www.avaintoimija.net/sivu.php?artikkeli_id=45