Ohjauksen kohteena yksilö, pari, ryhmä ja yhteisö!

Tässä artikkelissa keskitymme ohjauksen kohteeseen ja siihen, mihin tilanteisiin yksilö, pari, ja ryhmäohjaus soveltuvat parhaiten. Toivomme myös teiltä lukijat kommentteja siitä, missä tilanteissa nämä ohjausmuodot ovat teidän kokemustenne mukaan toimineet hyvin ja missä tilanteissa valittu ohjausmuoto on osoittautunut epäonnistuneeksi. Meitä kiinnostaa erityisesti tietää, mitkä tekijät vaikuttivat tilanteen onnistumiseen ja/tai epäonnistumiseen.

Opiskelu- ja kouluyhteisöissä opettajan tai ohjaajan antama ohjaus kohdistuu kolmeen otsikossa ensinmainittuun eli yksilöön, pariin tai ryhmään. Yhteisön ohjaus kohdistuu ennen kaikkea työ-, harraste tms. yhteisöjen ohjaamiseen (esim. työohjaus) ja kuuluu täten enemmän konsultointiyritysten toiminta-alueeseen ja siten rajaammekin sen tämän artikkelin ulkopuolelle. Toki yhteisöohjauksen kohteena voi olla myös oppilaitos organisaationa!

A) Yksilöohjaus

Yksilöohjauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ohjaaja keskustelee yhden opiskelijan kanssa kahden kesken.

Yksilöohjausta tulee käyttää tilanteissa, jolloin keskustellaan hyvin henkilökohtaisista ja luottamuksellisista asioista. Esimerkiksi koulutusten aloituskeskustelut, henkilökohtaisen opetussuunnitelmien laatimiset ja lähtötilanteen kartoitukset olisivat hyvä toteuttaa yksilöohjauksena.

Aloitusvaiheen lisäksi yksilöohjaus on ajankohtainen aina, kun oppijalla on opintoihinsa liittyviä ongelmia. Ongelmat kun eivät tule kello kaulassa, myös yksilöohjaukselle on varattava riittävästi aikaa. (Lehtinen, E. & Jokinen, T. 1996, 95-96). Eräänä yksilöohjaukseen liittyvä ongelma onkin se, kuinka saada ihmiset, oppijat avautumaan ja kertomaan ongelmistaan. Ainoa tie tähän on pitkällä aikavälillä luotu luottamuksellinen, välittävä ja avoin keskusteluilmapiiri. Siksi onkin todella tärkeää, ettei opiskelijoiden yksilöohjaajat vaihdu, vaan jokaiselle opiskelijalle osoitettaisiin oma, koko opintojen ajan samana pysyvä yksilöohjaaja.

B) Ryhmäohjaus

Ryhmäohjauksen käsitettä voi tulkita ainakin kolmella tavalla.

1. Ensinnäkin se voi tarkoittaa tilannetta, missä opettaja ohjaa yhtä isoa ryhmää tai useampia pienryhmiä.
2. Toiseksi on olemassa käsite vertaistutoriointi. Vertaistutor on opinnoissaan pidemmälle edennyt opiskelija, joka ohjaa ja opastaa nuorempia opiskeluun liittyvissä asioissa. Hän edustaa ohjaajana samaa kulttuuria kuin ohjattava, puhuu samaa kieltä. Hän on vertainen ja voi siten päästä lähemmäksi ohjattaviaan kuin opettajakunnan edustaja. Vertaistutor saattaa usein huomata esim toisen opiskelijan ongelmat aikaisemmin kuin opettaja. (Lehtinen, E. & Jokinen, T. 1996, 106-107). Tulkitsisin vertaistutoroinnin erään käyttösovelluksen siten, että vertaistutor toimii ryhmän ohjaajana ja välittää informaatiota varsinaiselle ohjaajalle. http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html
3. Kolmas tulkintatapa tarkoittaa tilannetta, missä ryhmä ohjaa itse itseään. Puhutaan itseohjautuvista ryhmistä. Tässä tilanteessa ohjaajan rooli ja asema suhteessa ryhmään on muuttunut. Hän on siirtynyt enemmän taustalle antaen ryhmänjäsenille enemmän toimintatilaa tai muuttunut yhdenvertaisemmaksi ryhmänjäsenten kanssa, pois ryhmän johtajan asemasta.

Tarkastelemme tässä artikkelissa kahta ensimmäistä kohtaa ja jätämme itseohjautuvan ryhmän tarkastelun ulkopuolelle.

Ryhmäohjaus soveltuu tilanteisiin, jossa jaetaan tietoa ja keskustellaan kaikille opiskelijoille yhteisestä asiasta. Hyvä esimerkki ensimmäisen kohdan opettajaohjaajan antamasta ryhmäohjaustilanteesta on esimerkiksi tilanne, jossa kerrotaan mitä näyttösuunnitelma tarkoittaa ja millaisia näyttöjä voidaan tutkintoon sisällyttää tai vertaistuutorin ohjaus siitä, millaisia vastoinkäymisiä hän on kohdannut lopputyötä tehdessään. Hyvä puoli ryhmäohjauksessa on, että siinä kerrotaan kaikille opiskelijoille ajankohtaisesta asiasta samanaikaisesti ja tilanteessa voi tulla esille kysymyksiä, joita ohjaajalle ei olisi tullut mieleenkään käsitellä tai toisille opiskelijoille ei olisi tullut mieleenkään kysyä.

Opintopiiri on yleinen esimerkki ryhmäohjaustilanteesta. Ryhmä on usein hyvinkin heterogeeninen, moniaineksinen, mikä asettaa ohjaajan taidot koetukselle. Kuinka olla tasapuolinen kaikille ja huomioida kaikkien erilaisetkin ohjaustarpeet, on haastava ja vaativa tehtävä. Ohjaajan rooli nähdään ryhmähengen nostajana ja ryhmän toiminnan motivoijana. Varsinkin alkuvaiheessa ryhmän toiminta on kankeampaa, jolloin ohjaajan kannustavalla ohjauksella on suuri merkitys. Hänen tehtävänään on rohkaista oppijoita osallistumaan ryhmän toimintaan ja huolehtia siitä, että asioita käsitellään riittävän monipuolisesti. (Isonikkilä, K. 1996, 99-100).

Kun ryhmäohjauksen yhteydessä puhutaan ryhmästä ei tarkoiteta vain ryhmätöiden tekemistä vaan laajemmasta oppimiskulttuurin kehittämisestä yhteistoiminnallisuuden suuntaan. Yhteistoiminnallisuuden periaate perustuu ajatukselle, että toista opettamalla oppii itsekin.

Ryhmä on ohjaajalle korvaamaton resurssi ja ryhmäohjaustaidot ovat olennainen osa tutorin ammattitaitopakkia. Ryhmän ohjaaminen on vaativaa, koska ryhmä ei suorita pelkästään jotakin oppisisältöihin liittyvää tehtävää vaan myös elää yhteisönä. Ohjaajan apuvälineenä tässä toimii ryhmädynamiikan ja ryhmän kehitysvaiheiden tuntemus. Usein ryhmän kehitysvaiheiden näkeminen auttaa ohjaajaa suhtautumaan luontevasti erilaisiin ryhmäytymisen prosesseihin ja ohjaajaan kohdistuviin odotuksiin. Ohjaajan täytyy huomioida ryhmän tehtäväkeskeisten prosessien lisäksi ryhmän tunnekeskeiset prosessit ja annettava aikaa niiden kehittymiselle. Ohjaaja elää mukana ryhmän elämää, säilyttäen kuitenkin ohjaajan rooliinsa kuuluvan mahdollisuuden etääntyä tarkkailijaksi ja tasapuoliseksi auttajaksi. Ohjaajan on huolehdittava siitä, että kaikki osallistuvat yhteiseen toimintaan, mutta jokaisella on oltava myös oikeus olla oma itsensä ryhmässäkin. Hyvänä ohjenuorana ohjaaja voisi pitää oman puheensa määrän minimointia ja yhä suuremman tilan antamista ryhmän keskinäiselle puheelle ja toiminnalle. Ryhmää ohjataan alusta lähtien suuntaamaan omaa työskentelyään ja arvioimaan sitä. (Lehtinen, E. & Jokinen, T., 1996, 99-101). http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html

C) Pariohjaus

Pariohjauksella tässä yhteydessä ei tarkoiteta vertaistutorointia vaan tilannetta, jossa ohjaaja ohjaa kahta opiskelijaa samanaikaisesti. Pariohjaus soveltuu tilanteisiin, jossa kaksi opiskelijaa ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa ja painivat samojen ongelmien kanssa. Tällainen tilanne voi esimerkiksi olla opiskelijoilla, jotka pohtivat, millä välineellä kvantitatiivisilla menetelmillä hankittua tutkimusaineistoa tulisi analysoida tai opiskelijat, jotka ovat valmistautumassa samaan näyttötilanteeseen. Pariohjaustilanteessa opiskelijat voivat kyllä toimia toistensa sparraajina ja epävirallisina vertaistutoreina, koska eläväthän he juuri läpi hyvin samanlaista ongelmatilannetta. Tilanteen vetovastuu on kuitenkin ohjajalla.

Ryhmä ja pariohjaustilanteet ovat ajankäytöllisesti tehokkaita, mutta myös opiskelijoille antoisia tilanteita, joissa he saavat ohjausta opettajalta, mutta myös ideoita ja uusia näkökulmia toiselta/toisilta opiskelijoilta. Toisten opiskelijoiden esittämän kysymykset ja kommentit voivat avartaa opiskelijoiden ajattelua ennalta-arvaamattomaan ja uuteen suuntaan. ”En olisi tuota osannut ajatellakaan, mutta nyt kun sinä sen sanoit, niin noinhan sen voi myös nähdä!”-tyyliin!

Lähteet:

Isonikkilä, K. (1996). Tutorointi monimuoto-opetuksessa. Teoksessa Viitala,T.(toim.) Kasvatustieteen approbaturin monimuoto-opetuskokeilu Oulun avoimessa yliopistossa. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita.

Jalava, J., Lehtinen, E. ja Palonen, T. (1997). Opsista Hops - käsikirja ja juonnettu kirjallisuusluettelo oppimisen ohjaajalle. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, Painosalama Oy, Turku.

Lehtinen, E. ja Jokinen, T. (1996). Tutor: Itsenäistyvän oppijan ohjaaja. WSOY, Juva.

Nettilähde: http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html