Miten ohjauksen tulisi edetä?

Ohjaustilanteen rakenne ja -prosessi

Ohjaus voi tilanteesta riippuen kohdistua opiskelijan oppimaan oppimisen taitojen ja koko elämänhallintataitojen parantamiseen tai vastavuoroisesti johonkin yksittäiseen vuorovaikutustilanteeseen, jonka tavoitteena on ongelmallisen tehtävän, tilanteen, ongelman tms. ratkaiseminen. Jokainen ohjaustilanne voi erilaisesta sisällöstään huolimatta noudattaa samaa rakennetta. Paneudumme tähän seuraavaksi. Rakenteen jälkeen käymme läpi sitä, millaista ohjauksen tulisi olla opintojen eri vaiheessa.

A) Ohjaustilanteen rakenne

Jokaisen ohjaustilanteen tulisi mielestäni noudattaa samaa, ennaltasovittua ja siten myös toiston myötä tutuksi ja turvalliseksi käynyttä kaavaa. Siten itse asiaan päästään pureutumaan nopeasti. Ohjaustilanteen samanlaisena pysyvä rakenne helpottaa myös vaikeiden asioiden ja ongelmatilanteiden käsittelyä, kun kaikki energia voidaan keskittää muotoseikkojen sijasta käsillä olevan ongelman käsittelyyn. Nykyään ohjaustilanteissa tuhlataan paljon energiaa ja aikaa kertaamiseen, toistoihin ja pohdintaan siitä, mitä viimeksi keskustelimme ja mitä sovimme.

Ehdottaisinkin, että ohjaustilanteen kulku voisi noudattaa mm. seuraavaa kaavaa:

1. Tervehditään ja vaihdetaan kuulumisia, ohjaustapaamisen avaus
   
2. Määritellään tämänkertaisen ohjaustilanteen tavoitteet (erillinen agenda), kesto ja osapuolet
3. Käydään läpi, mitä edellisessä ohjauskeskustelussa on sovittu ja onko sovitut asiat hoidettu puolin ja toisin
4. Pureudutaan tämänkertaiseen asiaan (agendan käsittely kohta kohdalta)
5. Sovitaan toimenpiteistä, jotka tehdään seuraavaan ohjaustapaamiseen mennessä
6. Allekirjoitetaan kirjallinen ohjaustapaamismuistio ja ohjaustapaamisen lopetus

B) Ohjauksen prosessi – ohjauksen tarpeet koulutuksen eri vaiheissa

Edellinen listaus koskee yhden ohjaustapaamisen rakennetta. Räikköläisen mukaan ohjauksen kulussa on erotettavissa erilaisia ohjauksellisia tarpeita/vaiheita sen mukaan missä vaiheessa koulutusta ollaan menossa. Koulutuksen edistymisen mukaan ohjauksen kulku voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: alku, kehittymisvaihe, kysymisvaihe, tutkimusvaihe, yhteenveto, hypoteesit ja lopettaminen.

1. ALKU
   Opiskelu aloitetaan ”oppimaan oppimisen” teemalla, työjärjestyksen laatimisella sekä aikatauluista ja työskentelymuodoista sopimisella ja kartoittamalla nykytilanne. Sen jälkeen laaditaan yhteinen sopimus, jossa sovitaan ohjauksen ajoista, paikasta, kestosta ja tiheydestä sekä ohjauksen muodoista ja menetelmistä, ohjausryhmästä, ohjauksen tavoitteista ja arvioinnista. Sopimukseen kirjataan eri osapuolten vastuualueet ja sitoutuminen sopimukseen. Sopimus tulee tehdä joustavaksi. Ryhmäohjausta.
2. KEHITTYMISVAIHE
   Kehittymisvaiheessa tilanteeseen orientoidutaan käymällä läpi ajankohtaisia kysymyksiä ja mahdollisia ongelmakohtia. Alkuahdistuksen ja hämmennyksen käsittelemiseksi tarvitaan kärsivällistä, myönteistä ja kiinnostunutta asennetta opiskelijoihin. Yksilöohjaus on paikallaan.
3. KYSYMISVAIHE
   Kysymisvaiheessa koulutuksen aloituksesta on kulunut jo jonkin aikaa ja opiskelijoille on herännyt paljon kysymyksiä. Tässä vaiheessa heille tulisi varata runsaasti aikaa esittää ja käydä läpi heränneitä kysymyksiä. Ryhmä- ja vertaisohjaus on paikallaan. Tarvittaessa käytetään myös yksilöohjausta. Konkreettisuus ja tilanteen avartaminen voivat tuoda uusia näkökulmia.
4. TUTKIMUSVAIHE
   Tutkimusvaiheessa opiskelijat tarkastelvat tilanteeseen liittyviä tunteita ja kokemuksia sekä pyrkivät ymmärtämään niihin vaikuttavia seikkoja ja eri ilmiöiden välisiä suhteita. Tavoitteena on kokonaisuuden hahmottaminen ja tulevaisuuteen orientoituminen sekä ongelmien ratkaisemisessa tukeminen. Yksilö- ja pariohjausta.
5. YHTEENVETO JA HYPOTEESIEN MUODOSTAMISVAIHE
   Tässä vaiheessa etsitään selityksiä käsitellyille ilmiöille ja luodaan oletuksia, joiden avulla voitaisiin lisätä ymmärrystä todellisuudesta. Kysymyksien asettelussa tulisi painottaa reflektiivisyyttä. Ryhmäohajusta ja tarvittaessa pari- ja yksilöohjausta.
6. LOPETTAMINEN

Viimeisessä vaiheessa eli koulutuksen arviointikeskustelussa käydään läpi koko ohjausprosessin (ohjaustilanteen ja ohjaussuhteiden) tarkastelu.
Koko ohjausprosessin tavoitteena on muodostaa työliitto, jolloin ohjaus etenee ohjattavan edellytyksin. Oppimisprosessi on myös muutosprosessi, johon liittyy erilaisia oppimisen ongelmia. Oppimisen vastustaminenkin on luonnollista ja inhimillistä, sillä ei ole olemassa kivutonta kasvua. Ohjaussuhteissa ohjaaja joutuu kantamaan oppimiseen liittyvää ahdistusta ja vastustusta, joka voidaan purkaa kun ohjaussuhde on kehittynyt riittävän luottamukselliseksi ja turvalliseiksi. (Räikköläinen, M.)

Lähteet:

Jalava, M., Lehtinen, E., Palonen, T. (1997) Opsista Hops – käsikirja ja juonnettu kirjallisuusluettelo oppimisen ohjaajalle. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja.

Räikköläinen, M. (1995). Ohjaamaan oppiminen ja oppimisen ohjaaminen. Opettajuus ohjauksen näkökulmasta. Loimaan ammatti-instituutin julkaisuja n:o 3.