Hollandin teorian kehitystausta on piirreteoreettinen. Holland on pyrkinyt luomaan teorian, joka on pelkistetty, johdonmukainen ja käytännöllinen. Hollandin teorian rakentelu alkoi hänen kokemuksistaan henkilöstövalintojen arvioinnista USA:n armeijan palveluksessa. Holland lanseerasi (1959) persoonallisuus – ja työympäristötyypit. Holland esittää, että koska ammatilliset intressit ovat ilmaisua yksilön persoonallisuudesta, noiden intressien kuvailu on myös yksilön persoonallisuuden kuvailua. Hollandin teoria kykeni löytämään selkeitä yhteyksiä persoonallisuuspiirteiden ja niitä vastaavien ammattien kesken. Hollandin tapa lähestyä on struktuaalis-interaktiivinen.
Struktuaalis-interaktiivinen lähestymistapa:
- ammatillinen suoriutuminen
- urakuvaus
- työtyytyväisyys
edelliset riippuvat olennaisesti siitä, kuinka yhteensopivia (kongruentteja) yksilön persoonallisuus ja työympäristö ovat ja millaiset ovat yksilön oppimisvalmiudet.
Hollandin teorian lähtökohdat:
Ihmiset oppivat ammatillisen suuntautumisensa oman persoonallisuuden ja ympäristönvuorovaikutusprosessissa. Nuorelle voi kehittyä harrastuksia, joihin ympäristö voi suhtautua kielteisesti tai myönteisesti. Harrastuksista voi kehittyä taitoja, mikä voi johtaa ammatillisten kiinnostusten kehittymiseen.
Koko prosessissa kehittynyt yksilön persoonallisuus:
- minäkuva
- ympäristön hahmotus
- arvot
- tavoitteellisuus
- toimintatapa
- reagointimalli ympäristön palkintoihin
- selviytymisstrategiat
- persoonallisuuden piirteet
- taidot
Hollandin kuusi persoonallisuustyyppiä:
Realistinen ( realistic R) tyyppi suosii realistisia, konkreettisia työtehtäviä ja rooleja ja pitää itselleen vieraana sosiaalisia työtehtäviä ja rooleja, suuntautuu arvomaailmassaan konkreettisiin asioihin ja taloudelliseen turvallisuuteen. Taidoissa korostuvat fyyiset ja tekniset taidot, mutta vähemmän sosiaaliset. Käytännöllinen ja konkreettinen toiminta näkyy myös luonteenpiirteissä. R tyypit oppivat parhaiten käytännön esimerkein.
Intellektuaalisen (investigative I) I tyypin kiinnostuksen kohteina ovat tiedepohjaiset, fyysiseen tai kulttuuriseen liittyvät ammatit. Arvoissa korostuvat älyllisyys ja loogisuus, mutta vieraina koetaan johtavan tyypin arvot, kuten taloudelliset tavoitteet. Oppmistaidot liittyvät tieteellisten tai tiedollisten ongelmien ratkaisukykyyn, mikä näkyy ajattelutavassa analyyttisyytenä, kriittisyytenä, uteliaisuutena ja riippumattomuutena.
Taiteellinen (artistic A)tyyppi suuntautuu taiteellista tulkintaa tai luomista edellyttäviin ammatteihin ja välttää tiedollisesti, täsmällisesti määriteltäviä (konventionaalisia) työtehtäviä. Ongelmat ratkaistaan intuitiivisesti, ilmaisevuus ja originaalisuus ovat taiteellisen typin tapoja oppia sekä ratkaista työssä ongelmia. Avoimuus, omiin tuntemuksiin pohjautuminen ja riippumattomuus ovat taiteellisen tyypin tuntomerkkejä oppimisessa.
Sosiaalinen (social S) tyyppi suuntautuu kasvatukseen, opetukseen ja terveydenhuollon ammatteihin. Sosiaalisen tyypin toimintatapoihin kuuluu ihmissuhteiden huomioiminen ja vuorovaikutussuhteisiin vaikuttaminen. Oppiminen tapahtuu parhaiten konstruktiivisen mallin myötä. Empaattisuus, yhteistoiminnallisuus ja kärsivällisyys ovat leimaavia sosiaalisen tyypin oppimiselle.
Johtava (enterprising E) tyyppi suuntautuu toimintaan, joka edellyttää muiden ohjausta (manipulate) organisaation tai taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja välttää havannoivia, symbolisia tai systemaattisia toimia. Kompetensseissa korostuvat johtajuuteen, henkilösuhteisiin ja vaikuttamiseen liittyvät taidot.
Konventionaalinen (conventional C) tyyppi suuntautuu selväpiirteisiin, systemaattisiin tietojen käsittelyyn liittyviin tehtäviin kuten laskennallisiin ja toimistotehtäviin liittyviin ammatteihin.
Lähde: Holland, J. L. 1973. Making Vocational Choices, A theory of careers. Eaglewood Cliffs, N. J.: Prentice-Hall.
