Oppiminen ja oppimiskartoitukset

Oppimiskartoitukset liittyvät olennaisesti oppimiseen ja sen määritelmiin.

Mitä oppiminen on? Mitä tarkoittaa oppimisprosessi?  Sfard (1998) mukaan oppimiseen liittyy kaksi erilaista metaforaa: omaksuminen (acquisition, theorie, Being) ja osallistuminen (participation, praxis, Doing).  Oppiminen on teorian omaksumisen ja yhteisöön rakentumisen, praksiksen, kokonaisuus. 

Oppimisprosessi (Ruohotie)

Ruohotie (2003) määrittelee oppimisen oppijan omaksi sisäiseksi prosessiksi, jossa omakohtaisen kokemuksen tuloksena syntyy pysyvä muutos oppijan suorituspotentiaalissa.

Määritelmä johtaa oppimisen luonteeseen, josta nousee esille kolme kohtaa: 1) oppiminen ymmärretään prosessina 2) oppiminen johtaa muutokseen suorituspotentiaalissa 3) oppiminen on kokemuksen tulos.

1)      Oppiminen vaatii aikaa!! Lyhytaikaisella oppimisprosessilla voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia oppijan suorituksiin ja oppimiseen. Aiemmin hyviksi osoittautuneet toimintatavat on usein poisopittava ennen kuin uuden käytännön omaksuminen on mahdollista. Esimerkiksi siirtyminen tietokonepäätteellä kaksisormijärjestelmästä kymmensormijärjestelmään. Siirtyminen heikentää aluksi suoritusta.

2)      Kaikki oppiminen ei näy yksilön avoimessa toiminnassa. Esimerkiksi sairaanhoitaja oppii elvyttämään koulutuksessa elvytysnukkea, mutta ei ehkä koskaan joudu käyttämään tätä osaamistaan.

3)      Tämä erottaa oppimisen kypsymisprosessista, joka tapahtuu ensisijaisesti hermosysteemin kehittymisen myötä.

Oppimisprosessiin edellisen lisäksi vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten yksilön taidot ja kyvyt, toimintatavat, motiivit ja ryhmänormit sekä tilanteesta johtuvat rajoitukset. Oppiminen ei koske vain tarkkaan rajattua  sisältöä tai taitoa. Muutoksia ei tapahdu vain oppijan tietorakenteissa, vaan myös metakognitiivisissa taidoissa., kuten uskomukset, itsetunto, motivaatio. Metakognitio ohjaa oppijan kykyä reflektoida omaa oppimistaan.  Intentionaaliseen oppimiseen sisältyy näkemys, että kognitiiviset  ja metakognitiiviset prosessit ovat välttämättömiä, kun oppiminen on tavoitteellista eikä vain opetus-oppimisprosessin satunnainen tulos.

Motivaationaaliset vaikutukset oppimiseen

Motivaatiolla ja epistemologisilla uskomuksilla on keskeinen rooli tavoitteellisessa oppimisessa.  Metakognitiiviset taidot eivät takaa sitä, että oppija käyttää ajattelukykyään. Motivaationaaliset tekijät ovat ratkaisevia metakognition soveltamisessa ja kehittämisessä. Soveltaminen tarkoittaa oman ajattelun ymmärtämistä. Metakognitiossa voidaan erottaa kaksi eri komponenttia: kognitiota koskevan tietämyksen ja kognition säätelyn. Säätely viittaa oppimisessa noudatettavaan kontrolliin. Esimerkiksi oppimisstrategioiden säätelyyn tai käsityskyvyn erittelyyn ja tarkkailuun. Oppimisprosessin metakognitiivisessa säätelyssä tärkeinä tekijöinä on motivaation, tunteiden, uskomusten ja toiminnan kontrolli.

Työelämälähtöisessä ajattelussa on tärkeää huomioida oppimisprosessissa, että oppija voi olla taitava säätelemään omaa toimintaansa, mutta ei pääse soveltamaan taitojaan, ellei hänellä ole riittävää ammatillista osaamista. Taitavilla itsesäätelijöillä on valmiudet, joiden avulla he voivat luoda edellytykset muutos-prosessille ja pystyvät hyödyntämään tehokkaasti omaa tapaansa oppijoina.

Oppimiskäsitykset (Marton, Beaty ja Dall`Alba)

Marton, Beaty ja Dall`Alba (1993) erottavat kuusi oppimiskäsitystä: a) tiedon kartuttaminen b) ulkoa oppimista ja tiedon tuottamista c) soveltamista d) ymmärtämistä e) jonkin asian näkemistä uudella tavalla f) oppijan muuttumista persoonana. Pidemmälle edenneissä opinnoissa korostuu merkitysten, asioiden ja ilmiöiden ymmärtäminen ja persoonan muuttuminen.

Kognitiivis-konstruktiivisessa oppimisteoriassa korostetaan oppijan itsenäisyyttä, reflektointi- ja arviointikykyä, jota ilman ei syvällistä oppimista pääse tapahtumaan. Näiden teorioiden yhteisnäkemyksellä tiedon konstruointi on mielekästä ja mahdollista. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on prosessi, jossa tieto ei siirry , vaan oppija konstruoi sen itse. Oppija pyrkii antamaan merkityksiä niille asioille, jotka nousevat esiin oppimistilanteessa . Lisäksi hänellä on mahdollisuus löytää vaihtoehtoisia tapoja oppimiseen, mikäli hän huomaa ,ettei pysty jollakin tietyllä opetusmetodilla sisäistämään oppimaansa.

Oppijat ovat kohtalaisen tietoisia siitä, mitä he tietävät ja eivät tiedä, mitkä ovat heidän älylliset vahvuutensa ja heikkoutensa, miten heidän tulisi käyttää taitojaan ja tietojaan erilaisten tehtävien ratkaisuissa, miten he voisivat oppia puuttuvia taitoja ja millaisia mahdollisuuksia heillä on ratkaista tietty spesifinen tehtävä.

Suurempi tietomäärä tai harjoittelu ei takaa parempaa oppimista. Ne, jotka tietävät itsestään enemmän ja osaavat soveltaa tätä tietoa käytännössä, suoriutuvat muita paremmin vaikeissa tehtävissä ja ongelmanratkaisuissa. Tämän tietämyksen lisääminen tapahtuu muun muassa erilaisten oppimiseen liittyvien kartoituksien avulla. Ne vastaavat kysymykseen millainen oppija minä olen ja, miten minä opin.

Syvälliset oppimisen muutokset  tapahtuvat hitaammin kuin yleensä oletetaan. Käsitteellinen muutos vaatii aikaa: hidas ja syklinen prosessi ja tarvitaan usein ulkopuolista tukea, muun muassa oppimiskartoitusten lisäksi opiskeluohjeiden antamista.

Lähteet:

Ammattikasvatuksen aikakausikirja 2005/1

Ruohotie P. 2003. Self-Regulatory Abilities for Professional Learning. University of Tampere.

What Do Children Think Learning Is? Their Conceptions of Learning