Lähi-, etä- vai verkko-ohjausta?

Valittaessa lähi- ja etäohjauksen välillä, tulisi tarkkaan miettiä, miten oppiminen voisi parhaiten toteutua. Tähän vaikuttavat monet asia, eritoten koulutuksen ajankohta (alku- keski- vai loppuvaihe), ohjattavien henkilöiden lukumäärä ja ohjauksen aihepiiri. Jos päädytään etäohjaukseen tulisi edelleen tarkoin pohtia käytettävien etätyökalujen soveltuvuutta ja mielekkyyttä käyttötilanteessa, -paikassa ja -ajassa. Tässä artikkelissa käsitellään verkko-ohjausta yhtenä etäohjauksen muotona. Tietokoneen tarjoamien kommunikointivälineiden lisäksi muita etätyövälineitä ovat video ja puhelin. Ennen käytettiin myös kirjettä etäohjauksen välineenä, mutta en itse ole kuullut sitä enää käytettävän, joten olen jättänyt sen pois tarkastelusta tässä artikkelissa. Puhelinkonferenssia ja videoneuvottelua sitä vastoin käytetään yhä enemmän varsinkin, kun uudet tietokonesovellukset mahdollistavat niiden käymisen tietokoneen välityksellä.

Tässä artikkelissa on käytetty paljolti Juri Valtasen Tampereen yliopiston täydennyskoulutukselle laatimia tekstejä niiden selkeyden ja tähän blogiin sopivuuden vuoksi. Näitä tekstejä on päivitetty ja täydennetty omin kommentein ja lisäesimerkein.

Lähiohjaus
Lähiohjaus voi olla yksilö, -pari tai ryhmäohjausta. Ennen lähiohjausmuodon valintaa tulee tarkasti miettiä, millaisten asioiden oppiminen edellyttää lähiohjausta ja kuinka se järjestetään. Myös kysymykselle, mihin lähiohjauksessa aikaa käytetään, kannattaa uhrata tovi. Lehtinen (1996) tähdentää kolmea ajankäytön kohdetta. Lähiohjauksessa aikaa kannattaa käyttää:

1. oppimisprosessin käynnistämiseen
2. oppimisen solmukohtien avaamiseen ja
3. oppimisen sosiaalisuuden korostamiseen.

Lähiohjauksen hyvällä suunnittelulla voidaan tuoda opiskeluun ja oppimiseen sosiaalinen ja yhteisöllinen elementti oman oppimisryhmän piirissä.
Eristyneisyyden kokemukset ovat yleisin syy keskeyttää opiskelu. (Lehtinen, E. & Jokinen, T. 1996, 88-89). Voidaan puhua etäisyyden kokemuksista, joiden ei tarvitse olla aina kirjaimellisesti maantieteellisiä tai fyysisiä. Myös psykologinen etäisyyden tunne voi olla syynä opintojen keskeyttämiseen. Tällaisissa tilanteissa, joissa opinnot ovat venyneet tai muuten on suuri riski opintojen keskeyttämiseen on syytä käyttää lähiohjausta.
Lisäksi on syytä korostaa, että opetuksen, ohjauksen ja teknologian suhde ei kosketa vain etäohjausta. Myös lähiohjauksessa pohditaan yhä tietoisemmin uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia.
http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html

Etäohjaus
Etäohjaus on jonkin materiaalin tai välineen kautta tapahtuvaa ohjausta. Lähiohjaukseen verrattuna etäohjaus on koettu mekaanisemmaksi ja tiukemmaksi. Usein siinä ohjaus painottuu oppisisältöihin eikä esim. opiskelutekniikoihin. Muutenkin etäohjaus soveltuu paremmin opetusjakson loppupäähän kuin alkupäähän, koska ihmisten tutustuminen toisiinsa onnistuu ainakin vielä paremmin kun he kohtaavat toisensa silmästä silmään.
Etäohjauksen ongelmat liittyvät useasti tekniikkaan ja sen moitteettomaan toimimiseen. Usein vuorovaikutus koetaan kankeaksi ja spontaanit vastaukset epäonnistuvat, joten keskustelukin ontuu. Onnistuakseen etäohjaus vaatii taakseen laadukkaan laitteiston, hyvää ennakkosuunnittelua ja aina kannattaa olla myös varasuunnitelma laitteiston pettämisen varalle. Ohjaajankin kannalta on olennaista huomioida ohjausotteen pysyminen intensiivisenä, ettei kallisarvoinen aika valu käsistä. Etäohjauksesta puhuttaessa olisi syytä pohtia kysymystä, milloin ohjaajan fyysinen läsnäolo on välttämätöntä? (Isonikkilä, K. 1996, 102-103).
Etäohjauksessa käytettävät kanavat ja menetelmät riippuvat koulutusorganisaation, ohjaajan ja oppijoiden resursseista sekä ohjaustarpeesta ja -tavoitteista. Puhelin, video ja sähköposti ovat jo perinteisiä ohjausvälineitä, tietokone ja sen uudemmat ohjelmasovellukset kuten skype, meze, messanger tms. online keskustelufoorumit vasta kokeilla useissa oppilaitoksissa. Sen sijaan oppilaitosten sisäiseen käyttöön kehitettyjä oppimisympäristöjä on käytössä jo lähes kaikissa oppilaitoksissa. Näistä yleisimmin käytetty lienee Moodle. Kaikilla niillä on omat vahvat ja heikot puolensa. Ne vaihtelevat vuorovaikutteisuudeltaan, käyttökustannuksiltaan, käytön helppoudeltaan sekä mukavuudeltaan että tehokkuudeltaan. Välineiden valinnassa ja käytössä on kiinnitettävä erityisesti huomiota oppijoiden autonomisuuden takaamiseen ja riittävän vuorovaikutteisen dialogin toteutumiseen. (Lehtinen, E. 1992a, 59).
Uuden teknologian käyttöön tarvitaan valmiutta sekä asenteissa että taidoissa. Taidolliset valmiudet tulee turvata perehtymällä koulutuksessa käytettävään teknologiaan kunnolla etukäteen. (Lehtinen, E. & Jokinen, T. 1996, 89). Omien kokemusteni mukaan koulutusten aloitukset ovat epäonnistuneet siinä, että opiskelijoille uusien välineiden ja ohjelmistojen esim. Moodle käyttökoulutukseen ei ole varattu riittävästi aikaa. Tai vielä pahempaa; alustat eivät ole vielä olleet käyttövalmiina koulutuksen alkaessa, jolloin niihin ei ole pystytty tutustumaan!
Seuraavaksi tarkastellaan lyhyesti etäohjausta eräiden tyypillisimpien välineiden - puhelin, tietokone ja video - kautta.

1. Audio-ohjauksessa eli puhelinkonferenssissa aika on kaikille osallistujille sama, mutta paikka vaihtelee. Tosin aikariippuvuus voi tuottaa omia vaikeuksia. Myös vuorovaikutuksen rajoittuminen vain ääneen tuo mukanaan omat hankaluutensa, kun puhujan ja viestin sävyn tunnistaminen voi olla hankalaa, kun puhujan visuaalinen informaatio puuttuu. Ongelmia voi tuoda myös keskustelun vaikea hallinta ja vapaan keskustelun rajoittuneisuus. Hyvänä puolena voisi mainita, että osallistujien on pakko kuunnella keskittyneesti.
2. Audiograafinen ohjaus, missä käytetään puhelimen lisäksi apuna graafisia apuvälineitä parantavat kyllä ohjauksen voimaa, mutta eivät kovinkaan paljoa tuo lisää niihin ohjauksen ongelmiin, joita eripaikkaisuus ja rajoittunut vuorovaikutus tuovat mukanaan.
3. Tietokonevälitteinen ohjaus lisää oppijoiden autonomisuutta suhteessa aikaan ja paikkaan. Ohjauksen kannalta sähköpostin käyttö tehostaa toimintaa siinä mielessä, että palautteen anto nopeutuu. Toisaalta viestintä rajoittuu vain kirjalliseen kommunikointiin. Oman lisänsä ohjaukseen tuovat erilaiset ryhmätyöohjelmat, joissa ajasta ja paikasta riippumattomuus lisääntyy. Samalla myös ryhmäohjaus verkossa helpottuu. Vaikka vuorovaikutus jää kirjallisen viestinnän tasolle, eriaikaisen ja samanaikaisen ryhmäkeskustelufoorumin käyttö laajentaa ohjauksen mahdollisuuksia. Positiivista on mm. vertaistutoroinnin mahdollisuuksien parantuminen.
4. Video-ohjaus tilanteissa oppijat ovat vapaita suhteessa paikkaan, mutta ajan suhteen he eivät ole autonomisia. Tutoroinnin kannalta toiminta onnistuu varsin hyvin, koska reaaliaikainen ääni ja kuva ovat käytössä ja palautteen anto on siten nopeaa. Vuorovaikutus toimii varsin jouhevasti. Ongelmia saattaa aiheuttaa vapaan keskustelun toteuttaminen, esim puheenvuorojen jako. Myös keskustelutilanteesta vetäytymisen helppous voi aiheuttaa ongelmia. Hyvänä puolena ovat uudet mahdollisuudet ryhmäohjauksen puolella.

Nykyaikainen tekniikka onneksi mahdollistaa näiden erilaisten etäohjaustilanteiden erilaiset yhdistelmät. Niistä ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitus vaan yhdistelmien mielekästä käyttöä tuli pohtia ihan rauhassa. http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html
Kaiken ohjauksen tarkoituksena on tukea opiskelijaa, joten pitäisikin miettiä, tulisiko opiskelijan määrittää, milloin ohjausta tarvitaan, missä ja mitä välineitä käyttäen ohjaustapaaminen pidetään ja kauan ne kestävät. Nykyisin ohjaustapaamisten ajat, paikat ja sisällöt ovat paljolti opiskelijalle annettuja muuttujia. Jos opiskelijalle sopii parhaiten 15 min ohjaus skypessä työpäivän jälkeen ja se palvelee opiskelijan senhetkistä ohjaustarvetta parhaiten, niin tulisiko näin toimia! Vai voidaanko olettaa, ettei opiskelija itse tiedä, milloin ja millaista ohjausta hänen tulisi matkan varrella saada edetäkseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tässäpä dilemma mietittäväksi kaikille meille ohjaajille!

Lähteet:
http://matwww.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html
Edellisen nettiviitteen lähteinä on käytetty seuraavaa kirjallisuutta:
Berge, z.l. 1995. facilitating computer conferencing: recommendations from the field. educational technology 1-2 / 1995. s. 22-30.
Isonikkilä, k.1996. tutorointi monimuoto-opetuksessa. teoksessa tuulikki viitala (toim.) kasvatustieteen approbaturin monimuoto-opetuskokeilu oulun avoimessa yliopistossa. kokeilumallin kehittely ja sen arviointi opiskelijoiden, opettajien ja tutoreiden näkökulmasta. oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita 67 / 1996. s.89-105.
Lehtinen, e. 1992A. tutorointi ja opintopiirit. teoksessa irene hein ja riitta larna (toim.) lähellä, kaukana, yksin, yhdessä. näkökulmia monimuoto-opetukseen. helsingin yliopiston lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. s.53-64.
Lehtinen, e. 1992B. opiskelun ohjaaminen. teoksessa ekola, j (toim.) johdatus ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. juva: wsoy. 163-181.
Lehtinen, e. & jokinen, t. 1996. tutor - itsenäistyvän oppijan ohjaaja. juva:wsoy.
Paakkola, e. 1991. johdatus monimuoto-opetukseen. hki:vapk-kustannus.
Peretti, de a. 1993. controverses en éducation. paris.
Tella, s. 1994. uusi tieto- ja viestintätekniikka avoimen oppimisympäristön kehittäjänä. osa1. hki:n yliopiston opettajankoulutuslaitos.
Viitala, t. 1994. yliopisto-opettajat tutoreina. oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. 93/1994.
von Wrihgt, j. 1996. oppimisen tutkimuksen opetukselle asettamia haasteita. kasvatus 27 (1) / 1996. s.9-12.