Mitä ongelmalähtöinen oppiminen on?
Ongelmalähtöinen oppiminen perustuu todellisten tai todellisuutta simuloivien ongelmien ratkaisuun, jolloin opittava tieto kytkeytyy tiukasti työelämässä tarvittaviin taitoihin.
Menetelmässä keskitytään oppimisprosessiin ja osanottajia rohkaistaan omaksumaan ja soveltamaan kehittyviä taitojaan tunnistaa, analysoida ja ratkoa yhä vaikeampia tilannesidonnaisia ongelmia. Ongelmanratkaisu itsessään ei ole menetelmän pääfokuksessa, vaan ongelmien avulla lisätään ymmärrystä ja tietoa.
Usein syväoppiminen vaatii opiskelijan aktiivisuutta ja omatoimisuutta niin tiedon etsimisessä, jäsentelyssä ja käsittelyssä kuin hyödyntämisessä. Itse tekemällä voi asioita oivaltaa ja oivaltamisen palkitseva tunne saa tiedon jäämään mieleen.
Ongelmalähtöinen oppiminen kehitettiin Yhdysvalloissa ja sitä käytettiin aluksi lääketieteen opettamiseen. Menetelmä on sen jälkeen saavuttanut suuren suosion maailmalla koska sillä on saavutettu hyviä oppimistuloksia.
Menetelmän teoreettiset lähtökohdat ovat konstruktivistisessa, situationaalisessa, kokemuksellisessa ja kontekstuaalisessa oppimisessa.
Lähtöolettamuksen mukaan oppimista tapahtuu, kun aktiiviset ja itsenäiset oppijat ratkaisevat yhdessä ongelmia, pohtivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla vaikuttavia tekijöitä, pohtivat ilmiöitä kuvaavia teoreettisia selityksiä ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään.
Ongelmalähtöinen oppinen ei ole pelkkä metodi vaan ajattelutapa, joka muuttaa käsitystä oppimisesta ja opettamisesta.
Ongelmalähtöisen oppimisen hyödyt
Ongelmalähtöisellä oppimisella saavutetaan parempia oppimistuloksia substanssiosaamisessa. Samalla opitaan myös muita työelämässä tarvittavia taitoja. Menetelmä antaa myös paremmat valmiudet elinikäiseen oppimiseen.
Oppimisen kohteena olevan asian lisäksi menetelmän katsotaan yleisesti kehittävän opiskelijan taitoja ja asenteita, kuten
l ryhmätyötaidot
l puheenjohtajana toimiminen
l kuuntelu
l yhteistyö
l tiedon jakaminen
l toisen näkemyksen kunnioittaminen
l kirjallisuuden kriittinen arviointi
l itseohjautuva oppiminen ja lähteiden käyttö
l esiintymistaidot.
Perinteisessä opetuksessa tieto pyritään varastoimaan yksilön muistiin myöhempää soveltamista varten.
Hyvä luento voi antaa opiskelijoille tietoa, valaista opintojen vaikeita alueita ja vieläpä kannustaa syvempään ajatteluun ja oppimiseen. Yleensä luennot tarjoavat kuitenkin samantyyppistä faktatietoa, jota löytää oppikirjoistakin.
Oppimisen syvempiä ulottuvuuksia pystytään puolestaan saavuttamaan, kun tätä faktatietoa sovelletaan ymmärtämisongelmien ratkaisemiseen. Ongelmalähtöisessä oppimisessa vaadittu osaaminen syntyy tekemisen, toiminnan ja ajattelun kautta. Opittu jää paremmin mieleen.
Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan monipuolisia tiedonhankintakeinoja ja itsenäisen opiskelun taitoja. Vuorovaikutus ja yhteistyöskentely ovat myös keskeisessä roolissa. Menetelmä edistääkin opiskelijan kykyä kommunikoida, ratkoa ongelmia ja yhdistellä tietoa ryhmässä. Näitä arvostetaan työelämässä.
Opettajan rooli ongelmalähtöisessä oppimisessa
Tutoropettajan tärkeimpänä tehtävänä on edistää opiskelijoiden omaehtoista oppimista.
Taitavasti ohjatut tutoriaalit eli ryhmän opiskelutapaamiset auttavat opiskelijoita motivoitumaan, ottamaan vastuuta omasta ja toisten oppimisesta sekä sitoutumaan yhteiseen ongelmanratkaisuun ja siten saavuttamaan henkilökohtaisia oppimistuloksia.
Opiskelijoille annetaan mahdollisuus itse tunnistaa ja etsiä se tieto, joka heidän täytyy omaksua voidakseen ratkaista ongelman.
Ohjaaja välttää tiedonantajan tai johtajan roolia. Sen sijaan hän seuraa ja arvioi ryhmän etenemistä sekä motivoi opiskelijoita. Ohjaaja kysyy mieluummin kysymyksiä kuin antaa suoria vastauksia.
Lisää aiheesta tässä blogissa:
Ongelmalähtöinen oppiminen (OLO) eli Problem Based Learning (PBL): Tutoriaalin kulku
Lähteitä:
Ongelmaperustainen pedagogiikka : teoriaa ja käytäntöä / toimittanut Esa Poikela (Tampere : Tampere University Press, 2002)
Ongelmalähtöinen oppiminen : uusi tapa oppia / toimittaneet David Boud ja Grahame I. Feletti (Helsinki: Terra cognita, 1999)
Helelä, Matti & Fagerholm, Harriet (2008).
Tracing the Roles of the PBL Tutor. A Journey of Learning, Haaga-Helia Publication Series. Discussion 10/2008.
Tracing the Roles of the PBL Tutor. A Journey of Learning, Haaga-Helia Publication Series. Discussion 10/2008.
Olisiko kenelläkään antaa hyviä esimerkkejä tilanteista, joissa olisi käyttänyt OLO:a ja se olisi toiminut hyvin tai päinvastoin tilanteissa, joissa se ei ole toiminut?
VastaaPoista